Mathematica: kultaiset säännöt
-
Kertomerkki on joko * tai välilyönti.
Kertomerkkiä ei yleensä voi jättää pois: xy on kaksikirjaiminen muuttujan nimi
eikä x kertaa y .
-
Potenssiinkorotusmerkki on
^ .
Esimerkiksi (a+b)^2 .
-
Standardifunktioiden ja -vakioiden nimet alkavat isolla kirjaimella, joskus jokin muukin kirjain
voi olla iso. Käyttäjä aloittakoon omat muuttujansa pienillä kirjaimilla, niin ei synny sekaannuksia.
-
Tavalliset alkeisfunktiot:
Sqrt, Exp, Log, Sin, Cos, Tan, Cot, Sec, Csc, Sinh, Cosh,
Tanh, Coth, Sech, Csch, ArcSin, ArcCos, ArcTan, ArcCot, ArcSec, ArcCsc, ArcSinh, ArcCosh,
ArcTanh, ArcCoth, ArcSech, ArcCsch ; Log on luonnollinen logaritmi.
-
Vakiot:
Pi , E (Neperin luku), I (imaginaariyksikkö).
-
Minkä tahansa funktion argumentin tulee aina olla hakasuluissa
[ ] .
Esimerkiksi: Sin[x] , Integrate[poly,x] .
-
Kaarisuluilla
( ) ja vain niillä osoitetaan laskujärjestys.
sin(x+y) on sama kuin x*sin + y*sin eikä kyseessä siis ole trigonometria.
-
Aaltosulut
{ } rajaavat ns. listoja. Näiden avulla esitetään muun ohella vektorit ja
matriisit.
Esimerkiksi vektori 2i + 3j merkitään {2,3} .
-
Yhtälön yhtäläisyysmerkki on
== .
-
Yksinkertainen yhtäläisyysmerkki tarkoittaa arvon antamista muuttujalle, esimerkiksi
x = 2 , minkä jälkeen muuttujalla x on arvo 2.
-
Lausekkeeseen voidaan kohdistaa korvaussääntö, jolloin lausekkeeseen tehdään tämänmukainen
korvaus, mutta muuttujalle
x ei pysyvästi aseteta arvoa.
Esimerkiksi (x+2)^2/.x -> 3 antaa 25 .
-
Syöte lähetetään Mathematican käsittelyyn painamalla Shift-Enter.
Pelkkä Enter eli Return antaa vain uuden rivin, jolle syöte voi jatkua.
-
Johonkin aiempaan tulostukseen voidaan viitata joko sen nimellä, jos sille on tällainen annettu,
tai symbolilla
%k , missä k on tulostuksen numero (Out[k] ).
|
|