Seuraava on mahdollisimman yksinkertainen esimerkki lähdetiedostosta. Sen
alussa on ns. preamble, jossa on dokumentin perusmäärittelyt. Itse
dokumentti on \begin{document}
... \end{document}
-sulkujen välissä.
LaTeXin varatut sanat (termit, komennot) alkavat kenoviivalla.
Prosenttimerkistä alkava rivin loppuosa tulkitaan kommentiksi eikä
sillä ole vaikutusta dokumenttiin. (Tekstiin tuleva prosenttimerkki
on aloitettava kenoviivalla: \%
.)
Kyseessä on ns. rakenteinen dokumentti, jolloin kirjoittaja huolehtii ensisijaisesti loogisesta rakenteesta (otsikointi, kappalejako yms.), kun taas ulkoasu (mm. rivijako, kappaleväli) hoidetaan preamblen määrittelytiedostoilla. Lähdekoodissa rivinvaihdoilla ei ole merkitystä. Uuden kappaleen alkaminen osoitetaan tyhjällä rivillä.
Lähdetiedostossa ei pidä käyttää tavutusta. LaTeX huolehtii tavutuksesta
yleensä varsin hyvin. Joskus kuitenkin on pakko asettaa tavutusvihjeitä:
kaivos\-aukko
, kaivo\-saukko
.
\documentclass[12pt]{article} % Fonttikoko ja dokumenttityyppi (myös esim. report tai book) \usepackage[T1]{fontenc} % Fonttikoodaus eurooppalaisille fonteille (sisältää aksentoidut merkit) \usepackage[latin1]{inputenc} % Syöttökoodaus (myös esim. utf8) \usepackage[finnish]{babel} % Kielimäärittely, sisältää mm. tavutusmallit % Lisäpaketin lataus: \usepackage{amssymb} % Eräitä määrittelyjä: \setlength{\parskip}{\medskipamount} % Kappaleiden välin asetus \setlength{\parindent}{0pt} % Kappaleen alun sisennys (0pt, ts. ei sisennystä) \setlength{\emergencystretch}{15pt} % Helpotetaan tavutusta sallimalla pidemmät sanavälit \begin{document} \section{Ensimmäinen esimerkki} \subsection{Ympyrästä ja pallosta} Jos ympyrän säde on $r$, niin ympyrän kehän pituus on $s = 2\pi r$ ja sen pinta-ala $A = \pi r^2$. Kehän pituus saadaan derivoimalla pinta-ala muuttujana $r$. Pallon tilavuus on $V = \frac{4}{3}\pi r^3$ ja pinta-ala $A = 4\pi r^2$, missä $r$ tarkoittaa pallon sädettä. Tässäkin on derivoinnilla käyttöä: pinta-ala on tilavuuden derivaatta. \subsection{Derivoinnista} Olkoon $[a,b]$ reaaliakselin väli, ts. $[a,b] \subset \mathbb{R}$, ja $f:[a,b] \to \mathbb{R}$ funktio. Tämä on derivoituva pisteessä $x \in\ ]a,b[$, jos erotusosamäärän raja-arvo \[ \lim_{h \to 0} \frac{f(x+h) - f(x)}{h} \] on olemassa. \subsection{Vektorianalyysista} \textsc{George Gabriel Stokes} oli Irlannissa vuonna 1819 syntynyt matemaatikko, jonka mukaan on nimetty \emph{Stokesin lause}: \[ \oint_{\delta B} \vec{F} \cdot d\vec{r} = \int_B \nabla \times \vec{F} \cdot d\vec{S}. \] \section{{\LaTeX}ista} \subsection{Matematiikan kaavat} \LaTeX-dokumentissa voi olla ns. \emph{inline}-kaavoja, jotka sijaitsevat tekstiriveillä muun tekstin seassa, tai \emph{näyttökaavoaja} (\emph{display}-kaavoja), jotka sijoitetaan omilla kaavariveilleen. \subsection{Kirjoittamisesta} {\LaTeX} huolehtii tekstin jakamisesta riveille ja sen tavuttamisesta. Sama koskee tekstin jakamista sivuille. Kirjoittajan tulee ensisijaisesti huolehtia tekstin rakenteesta, kuten otsikoinneista ja kappalejaosta. Otsikointia varten on kolmen tason \texttt{section}-komentoja. Uusi kappale aloitetaan tyhjällä rivillä. \subsection{Fonteista} Erilaisia fontteja voidaan ja korostuksia voidaan käyttää: Tekstiä voidaan {\bfseries lihavoida}, {\small pienenentää}, {\large suurentaa}, myös {\Large todella} {\Huge suureksi} ja {\Huge\bfseries paksuksi}. \end{document} |
Esimerkin lähdekoodi on tiedostossa esim1.tex
.
Tulos ajettuna pdflatexilla: esim1.pdf
.
SKK 4.11.2011