LaTeXin oletusfontti on Computer Modern, joka sekin tarjoaa erilaisia vaihtoehtoja. Nämä ilmenevät seuraavasta dokumentista. Eräät vaihtoehdot ovat oletuksina, mutta koodi osoittaa yleispätevän tavan eri vaihtoehtojen käyttöön ottamiseen.
\documentclass[12pt]{article}
\usepackage[T1]{fontenc}
\usepackage[latin1]{inputenc}
\usepackage[finnish]{babel}
\setlength{\parindent}{0pt}
\setlength{\parskip}{\medskipamount}
\pagestyle{empty}
\begin{document}
\section*{{\LaTeX}in oletusfontit (Computer Modern)}
\begin{tabbing}
\hspace{5mm} \= \hspace{5mm} \= \hspace{25mm} \= \kill % Tabulaattorien paikat
serif \\
\> normaali \\
\> \> pysty \> {\rmfamily\mdseries\upshape Qwertyuiop} \\
\> \> kursiivi \> {\rmfamily\mdseries\itshape Qwertyuiop} \\
\> \> vino \> {\rmfamily\mdseries\slshape Qwertyuiop} \\
\> \> isot kirjaimet \> {\rmfamily\mdseries\scshape Qwertyuiop} \\
\> lihava \\
\> \> pysty \> {\rmfamily\bfseries\upshape Qwertyuiop} \\
\> \> kursiivi \> {\rmfamily\bfseries\itshape Qwertyuiop} \\
\> \> vino \> {\rmfamily\bfseries\slshape Qwertyuiop} \\
\> \> isot kirjaimet \> {\rmfamily\bfseries\scshape Qwertyuiop} \\
sans serif \\
\> normaali \\
\> \> pysty \> {\sffamily\mdseries\upshape Qwertyuiop} \\
\> \> kursiivi \> {\sffamily\mdseries\itshape Qwertyuiop} \\
\> lihava \\
\> \> pysty \> {\sffamily\bfseries\upshape Qwertyuiop} \\
\> \> kursiivi \> {\sffamily\bfseries\itshape Qwertyuiop} \\
kirjoituskone \\
\> normaali \\
\> \> pysty \> {\ttfamily\mdseries\upshape Qwertyuiop} \\
\> \> kursiivi \> {\ttfamily\mdseries\itshape Qwertyuiop} \\
\> \> vino \> {\ttfamily\mdseries\slshape Qwertyuiop} \\
\> \> isot kirjaimet \> {\ttfamily\mdseries\scshape Qwertyuiop} \\
\end{tabbing}
\end{document}
|
Ajon tulos ja lähdekoodi.
Fonttimäärittelyt voidaan antaa myös toisessa muodossa kuin edellä: \text__.
Tällöin kahdeksi viimeiseksi merkiksi pannaan edellä olevien määrittelyjen kaksi ensimmäistä
kirjainta, esimerkiksi \textbf{teksti} tai
\texttt{teksti}. Kolmesta ominaisuudesta (family, series,
shape) muuttuu vain se, jota uusi määrittely koskee; muut jäävät ennalleen.
Toisinaan on tarve korostaa jotakin tekstissä olevaa sanaa tai teksin osaa. Tällöin
korostus on tapana esittää normaalitekstissä kursiivilla, mutta mikäli ympäröivä teksti ei ole
normaalitekstiä, vaan esimerkiksi valmiiksi kursiivia, korostus toteutetaan jollakin muulla
fontilla. Tähän tarkoitukseen on oma määreensä: joko \emph{korostus} tai
{\em korostus}.
Teksin koon muuttamiseen on valmiiksi määriteltyjä komentoja: \tiny,
\scriptsize, \footnotesize, \small,
\normalsize, \large, \Large, \LARGE,
\huge, \Huge. Määrittelyn vaikutusalue on rajattava
aaltosuluilla, esimerkiksi {\small teksti}.
Oletusfontin lisäksi on olemassa melkoinen määrä muitakin fontteja. Tarkemmat tiedot näiden käytöstä löytyvät oppaista, fonttien osalta erityisesti LaTeX Companion -kirjasta.
SKK 09.11.2011