Yleistä syötteiden kirjoittamisesta

Komennot ja funktiot

Mathematican omat komennot, funktiot ja vakiot alkavat aina isolla alkukirjaimella, ja ne muodostuvat yleensä kokonaisista sanoista, esimerkiksi Integrate ja Round. Jos komennon nimi on yhdyssanan tapainen, molemmat osat alkavat isolla alkukirjaimella: FindRoot, LinearSolve. Poikkeuksiakin on, kuten Eigenvector ja Eigensystem.
Komennon ja funktion argumentit kirjoitetaan hakasulkeissa komennon/funktion perään, esimerkiksi Factor[x^2-1]. Vaihtoehtoisesti komento voidaan kirjoittaa kahdella kauttaviivalla erotettuna argumenttinsa jälkeen, esimerkiksi x^2-1 //Factor.

Sulkeet

Mathematicassa erilaisilla sulkeilla on omat käyttötarkoituksensa.

Komentojen ja funktioiden argumentit ovat aina hakasulkeissa [ ].

Kaarisulkeiden ( ) avulla ohjataan tarvittaessa laskujärjestystä.

Aaltosulkeiden { } avulla muodostetaan listoja.

Tarkat arvot ja likiarvot

Mathematica käsittelee lausekkeita symbolisessa muodossa likiarvojen sijaan. Kokonaisluvut ja murtoluvut ovat tarkkoja esityksiä. Esimerkiksi vakio ja säilytetään symbolisessa muodossa. Jos lauseke sisältää vain tarkkoja arvoja, niin tulos esitetään aina tarkassa muodossa.

Likiarvoja saadaan komennolla N. Esimerkiksi N[Sqrt[2]] tai Sqrt[2]//N. Oletuksena komento N pyrkii kuuden merkitsevän numeron tarkkuuteen. Likiarvoa laskettaessa voidaan haluttu tarkkuus määrätä komennon N toisena argumenttina. Esimerkiksi N[Sqrt[2],10] antaa kakkosen neliöjuuren kymmenen merkitsevän numeron tarkkuudella.
Desimaaliluvut Mathematica tulkitsee likiarvoiksi. Kun syötteessä on desimaalilukuja, tulos saadaan likiarvoina.