Seuraavassa on kolme otetta artikkelidokumentista: dokumenti alku, jossa preamblessa on otsikko-, tekijä- ja päivämäärätiedot; ote tekstistä, jossa on viittaus kirjallisuusluetteloon; osa lopussa olevasta kirjallisuusluettelosta.
\documentclass[10pt,a4paper]{article} \usepackage[T1]{fontenc} \usepackage[latin1]{inputenc} \usepackage[finnish]{babel} \usepackage{url,amsfonts} % Ladataan paketit URLien kirjoittamiseen % ja lisäfontteja \setlength{\parskip}{\medskipamount} \setlength{\parindent}{0pt} \setlength{\emergencystretch}{10pt} \title{Symboliset laskentaohjelmat ja matematiikan opetus} \author{Simo K. Kivelä} \date{1.10.1999} \begin{document} \maketitle % Sijoitetaan otsikkotiedot dokumentin alkuun Laskimet tulivat matematiikan opetuksen työvälineiksi 1970"-luvulla, tietokoneet 1980"-luvulla, 1990"-luvulla ovat ohjelmistot kehittyneet valtavasti. Symbolinen laskenta, tietokonealgebra (CAS = Computer |
Opettaja voi kirjoittaa kalvot ja harjoitustehtävät siistiin asuun, liittää helposti mukaan graafisia esityksiä. Ohjelmien varaan voidaan rakentaa interaktiivisia opiskelupaketteja, jotka antavat oppilaalle mahdollisuuden edetä omaan tahtiinsa (\cite{calcmath}, \cite{isom}). |
\begin{thebibliography}{xxx} \bibitem{suvanto} Timo Suvanto, Matematiikan opettajan uudet työkalut, Dimensio 1/1999. \bibitem{laurinolli} Teuvo Laurinolli, Miten teknologia muuttaa matematiikan opetusta, Dimensio 2/1999. \bibitem{geddes} K.~O.~Geddes, S.~R.~Czapor, G.~Labahn, Algorithms of Computer Algebra, Kluwer Academic Publishers, Boston, 1992. \bibitem{mumathkirja} C.~Wooff, D.~Hodgkinson, muMATH: A microcomputer algebra system, Academic Press, London, 1987. \bibitem{calcmath} Jerry Uhl, Bill Davis, Horacio Porta, Calculus \& Mathematica, amerikkalainen Mathematicaa hyödyntävä matematiikan opiskelupaketti; 1991, kehitetään edelleen; \url{http://www-cm.math.uiuc.edu/} (14.9.1999). \bibitem{isom} Simo~K.~Kivelä, Riikka Nurmiainen, Jorma Joutsenlahti, $\mathfrak{M}$ niinkuin matematiikka, tietokoneavusteinen matematiikan opiskelupaketti; Teknillinen korkeakoulu, matematiikan laitos, 1999; \url{http://www.math.hut.fi/matta/material.html} (15.10.1999). \end{thebibliography} |
Samaan tapaan kuin edellä olevassa dokumentissa viitataan
kirjallisuusluetteloon, voidaan dokumentti varustaa sisäisillä
viittauksilla: \label{merkki}
määrittää kohdan,
johon viitataan; viittauksena on joko
\ref{merkki}
tai
\pageref{merkki}
.
Mikäli dokumentti sisältää viiteitä, se on ajettava LaTeXilla
vähintää kahteen kertaan, jotta viiteet tulevat oikein. Jos
riittävän monta kertaa ei ole ajettu LaTeX antaa ajon päätteeksi
varoituksia: LaTeX Warning: There were undefined
references.
tai LaTeX Warning: Label(s) may have
changed. Rerun to get cross-references right.
Edellä olevan dokumentin lähdekoodi kokonaisuudessaan ja ajon tulos.
Kirjallisuusviitteitä ei välttämättä tarvitse kirjoittaa dokumentin loppuun, vaan ne voidaan hakea myös erillisestä viitetietokannasta. Tämä on käyttökelpoinen ratkaisu erityisesti slloin, kun tekijä julkaisee useita artikkeleita omalta alaltaan, jolloin hänen kannattaa vähitellen koostaa itselleen alansa viitetietokanta.
Tietokantaa käytettäessä dokumentin loppu näyttää esimerkiksi seuraavalta:
\bibliographystyle{haluttutyyli} \bibliography{omatviitteet} \end{document} |
Viitteet ovat tiedostossa omatviitteet.bib
, joka
periaatteessa näyttää seuraavalta:
@article{laurinolli, author= {Teuvo Laurinolli}, title= {Miten teknologia muuttaa matematiikan opetusta}, journal= {Dimensio}, volume= 2, year= 1999 } @book{geddes, author= {K. O. Geddes and S. R. Czapor and G. Labahn}, title= {Algorithms of Computer Algebra}, publisher= {Kluwer Academic Publishers}, address= {Boston}, year= 1992, pages= 585, kuvaus= {Perusteos.} } @misc{calcmath, author= {Jerry Uhl and Bill Davis and Horacio Porta}, title= {{Calculus \& Mathematica}}, url= {http://www-cm.math.uiuc.edu/}, year= 1991 } |
Viitetietokantaa käytettäessä dokumentti foo
on
ajettava useaan kertaan: Ensimmäinen LaTeX-ajo latex foo
luo luettelon foo.bbl
niistä viitteistä, jotka
dokumenttiin tarvitaan. Tämän jälkeen ajetaan bibtex foo
,
joka poimii tietokannasta nämä viitteet. Lopuksi tarvitaan kaksi
LaTeX-ajoa, jotta viiteluettelo ja siihen kohdistuvat viittaukset
saadaan paikoilleen.
Viiteluettelo voidaan esittää useassa eri muodossa esimerkiksi sen
mukaan, mitä artikkelin julkaiseva lehti haluaa. Muoto on määritelty
tyylitiedostossa (haluttutyyli.bst
). Yleisesti
käytettyjä tyylejä vastaavia tiedostoja on saatavissa valmiina, mutta
omansakin voi tehdä.