![]() ![]() ![]() ESITIEDOT: KATSO MYÖS: ![]() ![]() |
|
Matemaattisen päättelyn (todistamisen) pohjana pidetään usein formaalin logiikan ohella joukko-oppia. Vaikka näkemystä voidaankin kritisoida eikä joukko-oppi ole lähtökohtana ongelmaton eikä aina tarpeellinenkaan, on peruskäsitteiden tuntemus kuitenkin välttämätöntä.
Joukko on jonkinlainen kokoelma tarkasteltavana olevan perusjoukon objekteja eli alkioita.
Tyypillisiä perusjoukkoja ovat reaalilukujoukko , kompleksilukujoukko
tai vaikkapa reaalimuuttujan reaaliarvoisten funktioiden f :
joukko.
Perusjoukossa voidaan muodostaa esimerkiksi joukko, joka koostuu
positiivisista reaaliluvuista. Jos tälle käytetään nimeä
+, merkitään 2
+ ja
-2
+ osoittamaan, että luku 2 kuuluu joukkoon ja luku -2 ei kuulu;
vaihtoehtoisesti voidaan sanoa, että 2 on alkiona ko. joukossa, tms.
Joukkoja merkitään yleensä isoilla kirjaimilla ja niiden määrittelyssä käytetään aaltosulkumerkintää seuraavaan tapaan:
A = {x
| x2 > 2}.
Pystyviivan vasemmalla puolella osoitetaan, että perusjoukkona on reaaliluvut .
Oikealla puolella on joukon alkioilta vaadittava ehto. Esimerkin joukkoon A siis
kuuluvat reaaliluvut, jotka ovat >
tai < -
. Jos asiayhteydestä on selvää,
mistä perusjoukosta on kyse, merkitään lyhyemmin: {x | x2 > 2}.
Jos joukossa on äärellisen monta alkiota, se voidaan antaa luettelemalla alkiot. Esimerkiksi A = {1, 3, 5, 7} on neljän alkion (luvun) muodostama joukko.
Joukko voi luonnollisesti käsittää kaikki perusjoukon alkiot. Toisaalta puhutaan
myös tyhjästä joukosta, jossa ei ole ainuttakaan alkiota. Tätä merkitään symbolilla
Ø. Esimerkiksi {x
| x2 > 0} =
, {x
| x2 < 0} = Ø.
Muita esimerkkejä joukkomerkinnän käytöstä ovat kompleksitason origokeskinen
R-säteinen ympyrä {z
| |z| < R} ja sellaisten jatkuvien reaalifunktioiden
joukko, joiden kuvaaja kulkee origon kautta:
{f :
| f jatkuva, f(0) = 0}.
  | ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() |
Kivelä, niinkuin matematiikka, versio 1.12