![]() ![]() ![]() ESITIEDOT: ![]() KATSO MYÖS: ![]() ![]() |
|
Lukukäsitteen vaiheittainen laajennus johtaa luonnollisista luvuista kokonaislukujen ja rationaalilukujen kautta reaalilukuihin. Jokaisessa vaiheessa ratkeavien yhtälöiden määrä lisääntyy: yhtälö x + 2 = 0 ei ratkea luonnollisten lukujen joukossa, mutta kylläkin kokonaislukujoukossa; yhtälöllä 3x = 2 ei ole kokonaislukuratkaisua, mutta rationaalinen ratkaisu sillä on; yhtälön x2 - 2 = 0 ratkeavuus edellyttää rationaalilukujoukon laajentamista reaalilukujoukoksi.
Jokaisessa vaiheessa uusi lukujoukko on edellisen laajennus: edeltäjä on uuden joukon osajoukko. Prosessia voidaan jatkaa. Yhtälöllä x2 + 1 = 0 ei ole ratkaisua reaalilukujoukossa, mutta laajentamalla reaalilukujoukko edelleen kompleksilukujen joukoksi tällekin yhtälölle (ja samalla kaikille polynomiyhtälöille) löydetään ratkaisu.
Formaalisti laskemalla yhtälön ratkaisuksi saataisiin x = ±. Ongelmaksi
tällöin jää, mitä itse asiassa tarkoittaa
, jolle käytetään myös merkintää i.
Vaikka tarkastelua voitaisiin tältäkin pohjalta jatkaa, saattaa olla luonnollisempaa
suorittaa laajennus geometrisesti:
Lukusuora sijoitetaan xy-tason x-akseliksi ja koko xy-tasoa aletaan kutsua
kompleksitasoksi. Sen pisteet (x, y) ovat kompleksilukuja. Näiden muodostama
joukko — siis itse asiassa xy-taso — on kompleksilukujen joukko, symbolina
.
Reaaliluvut ovat x-akselilla olevia pisteitä, so. muotoa (x, 0). Muut pisteet ovat imaginaarilukuja. Tilanne on siten samankaltainen kuin aikaisemmin: edeltävä lukujoukko on uuden osajoukko.
Näkemys kompleksiluvuista xy-tason pisteinä on peräisin 1700- ja 1800-lukujen vaihteen ajalta. Kompleksilukujen historian voidaan kuitenkin katsoa alkavan lähes kolme sataa vuotta aikaisemmin polynomiyhtälöiden ratkaisujen tutkimisesta.
  | ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() |
Kivelä, niinkuin matematiikka, versio 1.12