![]() ![]() ![]() ESITIEDOT: KATSO MYÖS: |
|
Muotoa ’x > 5’ tai ’x ja y ovat naimisissa’ olevat lausumat eivät ole propositioita, koska niiden totuusarvo riippuu siitä, mitä muuttujien x ja y paikalle sijoitetaan. Tällaisia vapaista muuttujista riippuvia lausumia kutsutaan predikaateiksi ja niitä merkitään funktioiden tapaan: p(x), m(x, y).
Kun muuttuja(t) sidotaan, esimerkiksi niille annetaan arvot jostakin perusjoukosta,
predikaatit muuttuvat propositioiksi. Edellisen esimerkin tapauksessa luonnollinen
perusjoukko on reaalilukujoukko ja asettamalla x =
saadaan epätosi
propositio
> 5. Jälkimmäisessä esimerkissä muuttujan x luonnollinen
perusjoukko muodostuu kaikista miehistä, muuttujan y kaikista naisista, jolloin
esimerkiksi ’(tietty) Pekka ja (tietty) Maija ovat naimisissa’ on propositio, jonka
totuusarvo on mahdollista selvittää.
Muuttujat voidaan sitoa myös kvanttoreilla, joista tärkeimmät ovat seuraavat:
kaikilla-kvanttori: | ![]() | ’kaikilla x on ominaisuus p(x)’, |
on olemassa -kvanttori: | ![]() | ’on olemassa x, jolla |
on ominaisuus p(x)’. |
Esimerkiksi sitomalla predikaatti |x| > 0 kaikilla-kvanttorilla (perusjoukkona
reaaliluvut) saadaan propositio x (|x| > 0), joka on tosi.
Sitomalla predikaatti x2 < 0 on olemassa -kvanttorilla (perusjoukkona reaaliluvut)
saadaan epätosi propositio x (x2 < 0). Jos perusjoukkona sen sijaan ovat
kompleksiluvut, saadaan tosi propositio.
Jos predikaatissa on useampia muuttujia, nämä on kaikki sidottava. Esimerkiksi
x
y m(x, y) on epätosi, kun m(x, y) on predikaatti ’x ja y ovat naimisissa’.
Predikaateille voidaan muodostaa laskusääntöjä. Luonnollisen logiikan pohjalta esimerkiksi seuraavat ovat ilmeisiä:
¬ ![]() ![]() ![]() ![]() | |||
¬ ![]() ![]() ![]() ![]() | |||
![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() | |||
![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() |
  | ![]() ![]() ![]() ![]() |
Kivelä, niinkuin matematiikka, versio 1.12