![]() ![]() ![]() ESITIEDOT: KATSO MYÖS: |
|
Olkoon tarkasteltavana johdettu propositio r:
(p q)
(¬q
¬p).
Tämän totuusarvo voidaan selvittää muodostamalla totuusarvotaulu, missä p ja q saavat kaikki mahdolliset totuusarvot:
p | q | ¬p | ¬q | p ![]() | ¬q ![]() | r |
1 | 1 | 0 | 0 | 1 | 1 | 1 |
1 | 0 | 0 | 1 | 0 | 0 | 1 |
0 | 1 | 1 | 0 | 1 | 1 | 1 |
0 | 0 | 1 | 1 | 1 | 1 | 1 |
Osoittautuu siis, että propositio r on aina tosi, ts. se on tautologia. Tämä
merkitsee, että propositiot p q ja ¬q
¬p ovat joko molemmat tosia tai
molemmat epätosia.
Kyseessä on itse asiassa matematiikassa paljon käytetyn epäsuoran todistamisen periaate. Luonnollista logiikkaa käyttäen tämän voi esittää seuraavasti:
Jos on osoitettava, että lausumasta p seuraa lausuma q, mutta tämän päättely
osoittautuu vaikeaksi, voidaankin tarkastella, mitä tapahtuu, jos q ei ole voimassa.
Tutkitaan siis, mitä seuraa lausumasta ¬q, ns. vastaoletuksesta eli antiteesista. Jos
tällöin voidaan osoittaa, että ¬p on voimassa, päädytään ristiriitaan, koska
alkuperäisessä tehtävässä p on tosi. Lausuma ¬q ei siis voi olla tosi, ts. q on
tosi. Alkuperäisen tehtävän p q sijasta tässä siis todistetaankin, että
¬q
¬p.
Esimerkkinä epäsuoran todistuksen käytöstä olkoon seuraavan lauseen todistaminen:
Ei ole olemassa suurinta alkulukua. Tämä lause on propositio q; propositio p muodostuu kaikista tunnetuista luonnollisten lukujen ominaisuuksista. Propositio ¬q on tällöin ’on olemassa suurin alkuluku’.
Olkoon siis suurin alkuluku olemassa ja tämä olkoon n. Tällöin alkulukuja on äärellinen määrä; nämä ovat 2, 3, 5, 7, ..., n. Olkoon m = (2 . 3 . 5 . 7 . ... . n) + 1. Jos tämä jaetaan millä tahansa alkuluvuista 2, 3, 5, 7, ..., n, saadaan jakojäännökseksi 1. Koska jako ei mene tasan, on m alkuluku, jolloin se on pienempi tai yhtä suuri kuin suurin alkuluku n; siis m < n. Selvästi on kuitenkin m > n, jolloin on syntynyt ristiriita luonnollisten lukujen suuruusjärjestykseen nähden.
  | ![]() ![]() |
Kivelä, niinkuin matematiikka, versio 1.12