Sisällön pääryhmät Derivaatta Derivaatta [ 1 2 3 4 5 6
]
ESITIEDOT: reaalifunktiot, funktion raja-arvo KATSO MYÖS: derivointisäännöt, alkeisfunktioiden derivaatat |
|
Differentiaalilaskennan samoinkuin integraalilaskennan — lyhyemmin matemaattisen analyysin — keksijöinä pidetään englantilaista Isaac Newtonia (1642 – 1727) ja saksalaista Gottfried Wilhelm Leibnizia (1646 – 1716). Samantyyppisiä ideoita oli kyllä esiintynyt jo varhemminkin. Mm. ranskalainen lakimies ja matemaatikko Pierre de Fermat käytti oleellisesti derivointia polynomien maksimien ja minimien etsimiseen 1600-luvun alussa. Integraalilaskennan historia ulottuu vielä paljonkin varhaisempiin aikoihin; ensimmäiset ideat voidaan hieman näkökulmasta riippuen löytää jo vanhalta ajalta.
Newtonin pääteos Philosophiae naturalis principia mathematica käsittelee fysiikkaa ja taivaanmekaniikkaa, joihin hän soveltaa jo aiemmin kehittämiään (mutta julkaisemattomia) differentiaali- ja integraalilaskennan menetelmiä sekä päättymättömiä sarjoja. Esitystapa ja merkinnät poikkeavat nykyään käytetystä; derivaatan käsitettä vastaa Newtonin ’fluxio’.
Leibniz oli yleisnero, joka tutki matematiikan ohella lakia, filosofiaa, teologiaa ym. ja toimi pitkään diplomaattina. Differentiaali- ja integraalilaskennan hän kehitti ilmeisestikin Newtonista riippumatta. Seurauksena kuitenkin oli riita prioriteetista.
Newtonin ja Leibnizin jälkeen analyysia kehittivät monet: sveitsiläinen Bernoulli’n suku, jossa oli useita matemaatikkoja 1600-luvun lopulta 1800-luvun puoliväliin, niinikään sveitsiläissyntyinen Leonhard Euler (1707 – 1783), joka oli professorina Pietarissa ja Berliinissä, Ranskan suuren vallankumouksen ja Napoleonin aikalaiset Joseph Louis Lagrange, Pierre Simon de Laplace, Jean-Babtiste-Joseph Fourier, ym., saksalainen Carl Friedrich Gauss (1777 – 1855), ranskalainen Augustin Louis Cauchy (1789 – 1857).
Monet näistä matemaatikoista olivat myös huomattavia matemaattisia fyysikoita, jotka kehittivät taivaanmekaniikkaa, optiikkaa, virtausmekaniikkaa, jne.
Analyysin kehitys on jatkunut viime ja tällä vuosisadalla yhä abstraktimpaan suuntaan.
  | analyysi Newton Leibniz Fermat polynomi maksimi ja minimi maksimi ja minimi sarja Bernoulli Bernoulli Euler Lagrange Laplace Fourier Gauss Cauchy |
Kivelä, niinkuin matematiikka, versio 1.12