![]() ![]() ![]() ESITIEDOT: ![]() ![]() ![]() KATSO MYÖS: ![]() ![]() |
|
Tiettyyn ilmiöön liittyvän todennäköisyysfunktion P määrittämisen ohjenuorana
voidaan todennäköisyyden frekvenssitulkinnan mukaisesti pitää tilastollisia
kokeita. Haluttaessa määrittää todennäköisyys tapahtumalle B, kun tapahtuma A
on sattunut, on luonnollista suorittaa koesarja ja laskea tapaukset, joissa sattuu A
ja joissa sattuu sekä A että B. Jos näiden lukumäärät ovat n(A) ja n(A B),
todennäköisyyttä approksimoi suhde
=
,
missä N tarkoittaa sarjan kokeiden kokonaismäärää. Lausekkeen oikean puolen
voidaan tulkita approksimoivan tapahtumien A B ja A todennäköisyyksien
suhdetta P (A
B)/P (A).
Ehdollinen todennäköisyys P (B|A) tapahtumalle B, kun tapahtuma A on sattunut, määritellään tämän johdosta asettamalla
P (B|A) = .
Esimerkkinä olkoon seuraava:
Hyvin sekoitetusta korttipakasta vedetään peräkkäin kaksi korttia. Ensimmäinen osoittautuu ässäksi. Millä todennäköisyydellä toinenkin on ässä?
Kahden kortin variaatioita on 52 . 51 = 2652 kappaletta. On luonnollista pitää
näitä yhtä todennäköisinä, jolloin jokaisen todennäköisyys on 1/2652.
Tarkoittakoon A tapahtumaa ’ensimmäinen kortti on ässä, toinen mikä tahansa’
sekä B tapahtumaa ’toinen kortti on ässä, ensimmäinen mikä tahansa’.
Tapahtumia A ja A B vastaavien korttiparien lukumäärät ovat 4 . 51 = 204 ja
4 . 3 = 12, jolloin vastaavat todennäköisyydet ovat
P (A) = 204 . =
ja P (A
B) = 12 .
=
.
Kysytty ehdollinen todennäköisyys on tällöin
P (B|A) = =
=
0.059.
  | ![]() ![]() ![]() |
Kivelä, niinkuin matematiikka, versio 1.12