![]() ![]() ![]() ESITIEDOT: ![]() KATSO MYÖS: ![]() ![]() |
|
Jos funktio f saa välillä [a, b] vain ei-negatiivisia arvoja, so. f(x) > 0, kun
x [a, b], voidaan kuvaajan y = f(x), x-akselin ja suorien x = a, x = b rajaaman
alueen pinta-ala laskea suoraan integraalista
f(x) dx.
Jos välillä [a, b] on f(x) < 0, antaa integraali vastaavan pinta-alan negatiivisena.
Jos funktio vaihtaa merkkiään välillä [a, b], ottaa integraali x-akselin ylä- ja alapuolella olevien alueiden alat huomioon positiivisina ja negatiivisina kuvan osoittamalla tavalla. Jos kaikkien osa-alueiden alat halutaan positiivisina, on väli [a, b] jaettava osiin funktion f nollakohdissa, laskettava erikseen integraali jokaisen osavälin yli ja tuloksia yhteenlaskettaessa otettava osaintegraalien merkit huomioon.
Usein on yksinkertaisinta ajatella, että laskettava ala jaetaan kapeisiin pystysuoriin suorakulmioihin ja summeerataan näiden pinta-alat positiivisina. Tällöin saadaan Riemannin summa, joka jakoa tihennettäessä, so. suorakulmioita kavennettaessa johtaa määrättyyn integraaliin. Tämä ajattelu toimii myös, kun laskettavana on kahden käyrän väliin jäävä ala.
  | ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() |
Kivelä, niinkuin matematiikka, versio 1.12