![]() ![]() ![]() ESITIEDOT: ![]() ![]() KATSO MYÖS: ![]() |
|
Olkoon annettuna suljetulla välillä [a, b] määritelty reaaliarvoinen funktio f. Tämän ei tarvitse olla derivoituva eikä edes jatkuva. Jaetaan väli [a, b] osaväleihin jakopisteillä xk, joille pätee
a = x0 < x1 < x2 < ... < xn = b.
Osavälejä on tällöin n kappaletta. Niiden pituuksia merkitään xk = xk - xk-1;
osavälien ei tarvitse olla yhtä pitkiä. Olkoon vk jokin k:nnen osavälin piste:
vk
[xk-1, xk]. Funktion f arvoista välillä [a, b] muodostettua summaa
f(vk)
xk
kutsutaan Riemannin summaksi.
Lisätään jakopisteiden määrää välin [a, b] jaossa siten, että pisteiden määrän
kasvaessa pisimmänkin osavälin pituus lähestyy nollaa. (Tämä merkitsee jaon
tihentämistä tietyssä mielessä tasaisesti, so. suurin piirtein samalla tavoin välin eri
osissa.) Tällöin vastaavassa Riemannin summassa n
ja
xk
0, ts. termien
lukumäärä kasvaa, mutta samalla jokainen yksittäinen termi lähestyy nollaa. Ei
ole selvää, miten Riemannin summa tällöin käyttäytyy: kumpi voittaa,
äärettömyyteen vievä termien lukumäärä vai nollaan vievä yksittäisten termien
suuruus.
Jos Riemannin summalla edellä kuvatussa rajaprosessissa on raja-arvo riippumatta siitä, miten pisteet vk osaväleiltä valitaan ja miten jaon tasainen tihentäminen tapahtuu, sanotaan, että funktio f on integroituva välillä [a, b] ja sen määrätty integraali on mainittu raja-arvo. Merkitään
f(x) dx = lim
f(vk)
xk.
Rajaprosessi on luonteeltaan erilainen kuin lukujonon tai funktion raja-arvo. Itse
asiassa määrätyn integraalin täsmällinen määrittely edellyttäisi tämänkin
raja-arvotyypin määrittelyä -
-tekniikalla.
Voidaan osoittaa, että jos f on jatkuva funktio, niin Riemannin summan raja-arvo on olemassa. Se on olemassa myös monille epäjatkuville funktioille, mutta ei kaikille.
Integraalien käyttö perustuu usein Riemannin summien mukaiseen ajatteluun, kuten seuraavat esimerkit osoittavat.
  | ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() |
Kivelä, niinkuin matematiikka, versio 1.12